Pitääkö silloin päivittää blogia, kun ylläpidosta tulee ilmoitus, että blogisi suljetaan pian käyttämättömyyden vuoksi? No, se toimi ainakin minulla ihan hyvänä motivaattorina.

Koska edellisestä päivityksestä on luvattoman pitkä aika, vedän mutkia suoriksi tiivistämällä kuukauden tapahtumat kahteen ranskalaiseen viivaan:

syyskuu:
- muutin Eerikinkadulle
- liehuin Berliinissä Hennan ja Katrin kanssa

lokakuu:
- olin partioleirillä Varparannalla
- nukuin ja lusmuilin, vanhenin taas vähän

marraskuu:
- kävin Savonlinnassa ja miulta poistettiin naamasta pari luomea (oli jännää)
- neuloin

joulukuu:
- leikin turistia Sannan kanssa Tallinnassa ja kävin tyttöjen kanssa Hennan luona Tartossa
- sain joulupöydässä hyviä uutisia :)

tammikuu:
- uusi vuosi vaihtui Jyväskylässä hyvässä seurassa
- aloitin harjoittelun Aleksanteri-instituutissa
- muutin Eerikinkadulta Kuusitielle (oho, kolme kohtaa)

helmikuu:
- muistutin isääni hänen vanhempiensa 60-vuotis hääpäivästä (ois unohtanut)
- tein Tiedekulmaa

No niin, ja nyt päästiinkin näppärästi takaisin nykyhetkeen.
Tiedekulman (Helsingin yo:n uusi kohtaamispaikka Aleksanterinkadulla) Uusi Venäjä -teemaviikot loppui eilen. Olin siellä kaksi viikkoa käytännössä koko ajan, ja luulisin, että maanantaina on aika outoa mennä instituutille töihin... Tai no, pitää meidän vielä purkaa rekvisiitta ja roudata muu sälä pois, joten lasku tulee olemaan pehmeä. Tapahtuma onnistui kyllä tosi hyvin, ja nyt on saanut sellaisen rautaisannoksen Venäjä-luentoja, että korvista tursuu. Parasta koko jutussa oli kuitenkin mukavat ihmiset (näin ihan tosi paljon vanhoja tuttuja maisterikoulusta, Pietarista ja Jyväskylästäkin) ja nyt on suomalaisten Venäjä-asiantuntijoiden naamat ja tutkimusaiheet hanskassa. Hauskinta oli puolestaan se, että mie olin vastuussa tekniikasta (mikit, projektorit, videokuvaus, valokuvaus, power point-esitelmien näyttö jne) silloin kun vakityöntekijöihin kuuluva Toni ei ollut paikalla. Tai tämä on ainakin herättänyt huomattavaa hilpeyttä siskoissani. Huippukivaa on kuitenkin se, että ehdin taas ensi viikolla kuntonyrkkeilyyn ja tanssiin, jotka missasin Tiedekulman takia. Vähän hartiajumppaa ja ehkä sitten veri kiertää päähänkin asti.

Näin siis täällä.


ps. Taustamusiikkina soi Peter Eldridgen This nearly was mine - kappale. Genre voisi olla vaikka hyvin musiikkia kuvaava (joskaan ei vissiin ihan virallinen) punaviinijazz. Saanette oikean mielikuvan. Ah, miten kaunista!

Onpa taas vierähtänyt pitkä aika kirjoittamisesta. Henkinen siirtymä takaisin Suomeen on ollut huomattavasti enemmän aikaa vievä kuin pelkkä fyysinen muuttaminen. No, nyt alkaa vihdoin olla sellainen olo, että täällä ollaan oikeesti. Nyt alkaa myös olla sellainen olo, että olen saanut kerättyä motivaatiota gradun tekemiseen. (Kiitos Pinjalle eilisestä juttutuokiosta :))

Synttäritkin oli toissapäivänä. Nyt on ehkä pikkusen vanhempi olo, mutta oon toisaalta ajatellut olevani 27 ainakin viimeiset puoli vuotta. Mistäköhän sekin johtuu? Päänsisäinen kello edistää puoli vuotta? Hmm... Tai sitten mie (ja kyllä Hennakin) ollaan  vaan - äitiä lainatakseni - tehty vanhoihin nahkoihin.

Helsingissä on ihan kiva olla, vaikka tämä ei ole ikinä ollut miun suosikkikaupunkeja. Miun pikkuruinen vuokrakämppä (18,3 neliötä - vuokrasopimuksessa oikeesti lukee tuo pilkku kolme, ihan kuin sillä nyt mitään väliä olisi) on viihtyisä, vaikka onkin pienehkö. Toisaalta olen huomannut, etten oikeastaan tarvitse yhtään enempää tilaa. Telkkarin jos sais tuosta nurkasta pois ja tilalle pienen nojatuolin neulomista/lukemista varten, niin sitten tämä olisi täydellinen. Mutta en tosiaan valita. Mie oon käynyt myös kuntonyrkkeilyssä ja itämaisessa tanssissa, ettei hartiat vallan jumahda tietokoneella istumisesta. Hyvin valitsin kurssit, kivaa on ollut.

Kävin viime viikonloppuna Savonlinnassa Saukkojen syysleirillä. Varparannalla oli ihana olla ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Lampea ympäröivä ruska ja syksyinen auringonpaiste on ehkä parasta ikinä. Pitäis varmaan oikeesti lähteä myös Pottumäkeen käymään jossain vaiheessa. Voisi tulla aika nostalgiset fiilikset.

Nostalgiasta puheen ollen: löysin yhden biisin. Miulla on hyvin elävä mielikuva siitä, miten olen kuunnellut tätä kappaletta lentoyhtiön biisilistalta (silloin ei mitään mp3:sia ollut) lentäessäni Johannesburgista takaisin Amsterdamiin vuonna 2002. Sen jälkeen olen kuullut tämän biisin ehkä kerran tai kaksi, mutta eilen illalla se löytyi sattumalta uudestaan internetin ihmemaasta. Aikamoinen aikamatka. Tykkään kovasti Trainin uusimmasta levystä, mutta en tiennyt, että tämäkin biisi on heidän tekemä.
(Heh, katsoin äsken tuon pätkän, olipa tyypillinen 2000-luvun alun musiikkivideo. En ennen ees tajunnut, että voisin tunnistaa tuollasta, hassua. Ohjaaja on selvästi tykännyt U2:n Beautiful Day-videosta :))

Joo, eipä miulla nyt muuta. Illalla pitänee lähteä tekemään jotain remppaa Jaanan uudelle asunnolle. Seinien maalausta, luultavasti.

Heippa hei höpönassuseni!*


Viisi päivää jäljellä, en oo vielä alottanut pakkaamaan, vaikka ois pitänyt. Venäjällä asuessa en ymmärtänyt, millainen etuoikeus on saada muuttaa junalla/bussilla. Ei kilorajoituksia! Tai jos on, niin ei niistä tarvitse välittää. Toista se on lentokoneella. No, onneksi voin jättää tänne kassillisen tavaraa (mm. valurautapata, paistinpannu, iso keittiöveitsi, muutama kirja ja kesävaatteita) jotka toivottavasti tulee Suomeen meidän konsulin ja kiinteistöhuoltajan autolla jossain vaiheessa. Töissä on vielä niin paljon tekemistä, että en ole oikein ymmärtänyt lähteväni kohta. Raportteja ei voi kirjoittaa puoliteholla ajatukset Suomessa, joten odotan herääväni todellisuuteen ehkä parin päivän päästä ja pakkaavani sitten paniikissa.


Miun viimeisen viikonlopun kunniaksi Riian kaupunki oli järjestänyt tänne kolmipäiväisen kaupunkifestivaalin. Kiva oli kierrellä ja katella ympäriinsä. Kuuntelin konsertteja, katoin korisottelua, kiertelin käsityökojuilla ja sain ilmaisen jätskin! Miut on helppo tehdä iloiseksi :) Tänään olin katsomassa kun korkea-arvoiset ja tärkeät oli laskemassa seppeleitä vapausmonumentille 20-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Suomea oli edustamassa puhemies Heinäluoma. Onneksi olkoon Latvia!


Tuntuu oudolta, että tämä oli oikeasti viimeinen viikonloppu täällä. En yleensä hirveästi jaksa ajatella eteenpäin näissä tilanteissa (muuttaessa toiseen maahan), kunhan nyt vaan tekee sen mitä pitää ja kattoo sitten mistä ittensä löytää. Jotenkin tuntuu, että tämä puoli vuotta oli ihan hyvä aika olla täällä. Nähtäväksi jää tuleeko Riikaan ikävä jossain vaiheessa. Luulisin, että ei niin kova kuin Pietariin kuitenkaan.


Katri oli käymässä viime viikonloppuna Berliinistä. Mie olin lauantain ihan nössö, jostain hyökkäsi mystinen selkä/vatsakipu, joka oli aikas lamaannuttava. Särkylääkkeillä pysyin kuitenkin toimintakuntoisena ja kierreltiin ympäri vanhaa kaupunkia ja oltiin teellä. Teelä on vaan niin kiva paikka :) Sunnuntaina mentiin Jurmalaan, kun piti olla kiva ja lämmin ilma. No arvatkaa oliko. Rannalle mennessä vastaan tuli merestä nouseva valkoinen jäätävä sumu, joka oli ihan oikeesti aivan järkyttävän kylmää. Onneksi Katri oli fiksuna tyttönä käskenyt minua ottamaan leggingsit mitkä sai sortsien alle, koska muuten oisin varmaan jäätynyt. Siinä valkoisessa sumussa oli vielä se kiva puoli, että näkyvyys oli nolla. Näköalapaikalta ei nähnyt merta, vaikka etäisyys oli ehkä sen 15 metriä. Ei menty uimaan. Ja kun mentiin syömään, alkoi ihan helvetillinen ukkosmyrsky. No, eipä se siinä syödessä pahemmin haitannut. Mentiin Riiassa taas teelle ja kotona toivuttiin rankasta päivästä punaviinin, tuoreiden vadelmien ja jäätelön avulla.


Töissä on yhä pitänyt kiirettä. Tein viime viikolla tunteja sisään, että pääsen lähtemään päivän ajoissa jo perjantaina. Toisaalta on kiva tehdä töitä rauhassa kun lähetystö on hiljainen, toisaalta yhdeksän tunnin jälkeen työteho alkaa laskea ja ajatus pätkiä. Mutta oon kyllä tykännyt kirjoittamisesta. Samalla oppii kaikkea mielenkiintoista. Vähän kuin EUSPB:ssä opiskelu, paitsi paaaljon helpompaa ja saa kirjoittaa omalla äidinkielellä ja miulla on vapaa-aikaa. Katsotaan miten historian gradun kirjoitus maistuu syksyllä tämän politiikan jälkeen...


Ai niin, pakko vielä avautua. Kysyin yhdeltä työkaverilta luettavaa lainaksi, kun omat kirjat oli loppuneet, enkä halunnut enää ostaa uusia. Hän sitten lainasi minulle kaksi J.M. Coetzeen kirjaa, joista hän itse pitää kovasti. Coetzee voitti kirjallisuuden Nobelin vuonna 2003. Luin toisen kirjoista (Nuoruus), ja se oli ihan kamala. Järki meinasi lähteä. Tiedän kuitenkin, että tämä ihminen kysyy minulta a) luinko kirjat ja b) pidinkö niistä, ja en yksinkertaisesti kehtaa vastata, että jätin ensimmäisen kesken parin sivun jälkeen, koska se oli niin hirveetä kuraa. Joten siinä meni monta tuntia elämästä viemäristä alas. (No on sitä varmasti turhempaakin tullut tehtyä, että ei sillä. Esim. katsottua telkkaria.) Romaani oli omaelämänkerrallinen tarina siitä, miten itsesäälissä rypevä nuori mies surkuttelee sitä, että hän on keskinkertainen eikä ehkä koskaan tee taiteellista läpimurtoaan. Oikeesti, 200 sivua! Raaa! Älkää te vaivautuko.


Olen kyllä nyt keväällä lukenut hyviäkin kirjoja. Esim. Barcelonaan sijoittuva Meren katedraali oli hyvä. Kirja kertoo Santa Maria del Marin katedraalin rakentamisesta ja keskiaikaisesta Espanjasta. Olin lukenut kirjasta hyviä arvioita, ja jotenkin odotin, että tarina olisi ollut syvällisempi. Mutta ihan hyvä se oli noinkin. Etenkin kun tuli vasta käytyä Barcelonassa :) Luin myös Khaled Hosseinin Leijapojan, jonka löysin alennusmyynnistä englanniksi. Hyvä kirja. Suosittelen. Pitää syksyllä jatkaa Afganistan-teemaa ja  lukea Tuhat loistavaa aurinkoa (Henna missä siulla on se?). En ole kuitenkaan suunnittelemassa matkaa Afganistaniin, ei pelkoa.


Latasin laittomasti netistä pari päivää sitten yhden tv-sarjan (scrubs) soundtrackin. Tosi kivoja biisejä, joita en olis ite löytänyt muuten. Esim. tämä kuulostaa jotenkin tosi hauskalta nyt :) Letkeä rytmi, Sanna varmaan pitänee.


Eipä miulla muuta.
Riika kiittää ja kuittaa.







Edit. *Pahoittelen, en tiedä mikä minuun meni. Omiinkin silmiin koskee.

Niih. Kävin lauantaina Vilnassa. Oikeesti miun piti päivittää blogia jo eilen, mutta en sitten ehtinyt kun oli niin tiivis ohjelma (=syömistä ja päiväunia). Hyppäsin aamulla bussiin seiskalta - ja olin tietysti herännyt jo viideltä ennen kelloa, kun hermoilin että nukun pommin. En ollut ottanut bussin lähtöaikaa lukuunottamatta mitään selvää mistään. Oli kiva matkustaa pitkästä aikaa silleen, ettei tiennyt yhtään, mihin oli menossa. Kyllähän sitä ehtii paikankin päällä ihmetellä. Menin sitten Vilnan juna-asemalla turisti-infoon ja sain sellasen näppärän kaupunkioppaan käteeni. Karttakin löytyi. Eri kätevää.
Henna valitti, että on tosi hämäävää, kun Riian vanhassa kaupungissa on kolme isoa kirkkoa, ja niitten takia menee ihan eksyksiin. Vilna oli tässä suhteessa huomattavasti Riikaa haastavampi. Pelkästään wikipedia osasi kertoa, että vanhassa kaupungissa on 13 kirkkoa (paljonkohan niitä oikeesti on?).  Ainakin kaksi oli vaaleanpunaisia :) Että siellä kannattaa keksiä joku toinen suunnistuskeino kuin kirkontornit. Näin kahdet ristiäiset ja varmaan kymmenen hääparia. Siellä ei heitetty riisiä vaan ruusun terälehtiä.
Muuten kaupunki oli väljempi kuin Riika, ja jotenkin keskieurooppalaisempi. Riika ja Tallinna on selvästi hansakaupunkeja, kun Vilnasta tuli enemmän mieleen ehkä Krakova. Leveämmät kadut ja paljon puistoja. Ilma oli myös ihan paras mahdollinen, +24C ja tuuli. Enkä ees palanut. Olin varmuuden vuoksi ottanut mukaan vaihto t-paidan ja hammasharjan josko jäisin yöksi, mutta kuusi tuntia käveltyäni ympäriinsä oli ainakin vanha kaupunki aika nähty ja mie jo aika sippi. Lähdinpä sitten takasin Riikaan. Olin kämpillä ehkä varttia yli 11 illalla, joten ihan täysi päivä tuli. Yritän laittaa febuun kuvia tässä päivänä muutamana.

Soili ja Jukka oli täällä käymässä viikko sitten. Kiva oli nähhä pitkästä aikaa. Kävin nyt vihdoin siellä kirkontornissakin, minne miun on pitänyt mennä maaliskuun alusta lähtien. Ei ollut kevyt kesähame ihan optimaalinen vaatevalinta, siellä kun tuuli ihan pirusti. Toinen käsi sitten koko ajan hameenhelmassa kiinni, helppo oli valokuvata. Mutta hyvä kun käy vieraita, tulee itekin nähtyä uusia paikkoja :) Ja pysyy vähän paremmin ajan tasalla siitä, mitä Suomessa tapahtuu.

Mitäs vielä... Uusi pomo aloitti elokuun alussa, ja nyt onkin vähän enemmän hommaa mitä aiemmin. Mutta ei se mitään, peukaloitten pyöritteleminen olisi ihan järkyttävän tylsää. Ja hän on hyvä tyyppi noin muutenkin. Nyt oon saanut mm. tutustua Latvian kantoihin EU:n rahoituskehysneuvotteluihin ja muuta jänskää. No joo. Mutta enpähän mie vapaaehtoisesti noita muuten lukisi, joten hyvä että töissä oppii uutta.

Meidän ihana sihteerimme Karina tuli myös tänään lomalta. Juotiin sitten skumppaa iltapäivällä, koska Karina oli mennyt lomalla naimisiin! Hienoja uutisia. Ja skumppatauko virkistää aina :)

Loppuun vielä tämmöinen kiva biisi. Piristää energisyydellään, ja tulee Skotlanti mieleen :)


Edit. Vilkaisin äsken postausta ja luin otsikon "Viinaa, yllätysvieraita..." Jep jep. Kuinka moni teki saman?

En taida olla oikein kesäihmisiä. Parastahan kesässä on sateiset päivät, jolloin voi lukea parvekkeella (tai hätätilanteessa ikkuna auki sisällä) hyvää kirjaa raikkaassa ilmassa. Ja saunominen mökillä, mutta siihen on nyt vähän heikosti mahdollisuuksia. Mutta mitä ihmettä kesällä pitäisi oikein tehdä kaupungissa? Täällä on nyt ihan liian kuuma - päivällä oli +28c - että jaksaisi tehdä mitään. Jurmalaan voisi lähteä, mutta ajatus päivästä rannalla ahdistaa. Jaksan olla auringossa sen 20+20 minuuttia ja silloinkin hermoilen hulluna palamisesta. Voishan sitä käydä vaan uimassa, mutta 30 min kävely + 30 min juna yhteen suuntaan tuntuu vähän turhan pitkältä matkustusajalta siitä riemusta, että voi käydä nopeasti uimassa ja pelkää että tavarat pöllitään sinä aikana. Joten tänäänkin vietin päivän kotosalla ihanassa viileydessä - täällä on ehkä asteen tai pari viileämpää kuin ulkona -  ja nukuin univelkoja pois.

Mutta siis, mitä ihmettä kaupungissa voi tehdä kesällä?

*MUOKS*
Mie keksin! Kesällä voi syödä mansikoita ja kirsikoita! Ei kai sitä ihminen muuta tarvii. Ette ikinä arvaa mitä syön just nyt...

Ajattelin kirjoittaa, kun ei huvita mennä nukkumaan, vaikka pitäis. Pääsiäislomalla tuli - arvatkaa vaan kenen painostuksen alaisena - huono omatunto, kun en oo oikein liikkunut tarpeeksi täällä, joten oon nyt tällä viikolla käynyt aamulla juoksulenkillä. Okei, en mennyt tiistaina kun satoi lunta, mutta huomenna soi kello taas kuudelta ja mie möngin puoliunessa lenkille. Tuossa lähellä on sellanen kiva puisto, missä voi ihan juosta, ja aamulla ilma on vielä ihanan raikasta. Ostin myös jumppakuminauhat. Näitä hyviä hankkeita oon sitten torpedoinut syömällä tavallista enemmän suklaata o_0 No, lupaan parantaa tapani :)

Vappu oli ja meni, Petra oli Oslossa ja Marit Tallinnassa, joten en sitten tehnyt oikein yhtään mitään. Tai siis siivosin, pyykkäsin ja laitoin ruokaa. Hesarin pinaattipyörykkäohjeesta tuli miun "eihän se haittaa jos pari ainesosaa puuttuu"-käsittelyssä sitten pinaattilettuja. Ihan hyviä silti. Ja sunnuntaina oltiin suomalaisen kauppakamarin brunssilla lähetystön väen kanssa. Ihan kivaa oli, sieltä sai lohta, nam.

Lohta tuli kyllä syötyä kotona pääsiäisenäkin, mikähän ihme kalan puutostila miulla oikein on päällä... Piipahdin siis Suomessa pääsiäisenä. Siinähän tuo meni ulkoillessa, mökillä ja Matin kanssa tapellessa. Lensin Riiasta Lappeenrantaan ja katottiin Matin kanssa ennen kuin lähdin kaksi ekaa jaksoa Game of Thrones-sarjaa. Se meni kyllä sarjaan K-Tiina, eli ihan liian jännää miulle. Ihan tosi hyvin tehty sarja, ja pysyin kärryillä vaikka en oo kirjoja lukenutkaan. Meni seuraava yö pyöriessä kun jäi kaikki jännät juonikuviot päähän pyörimään. Ja sitten tiistai-aamuna takaisin Riikaan ja pirteänä töihin. Hip hei.

Huomenna pitäis lähteä Suomi-Latvia kauppaseuran jäsenmatkalle Ventspilsiin Länsi-Latviaan. Tuntuu ihan yhtä absurdilta kuin kuulostaakin, mutta on mielenkiintoista nähdä muutakin kuin Riika. Ja viikon päästä tämä tyttö lähtee Barcelonaan!! JEE! \o/  Vähänkö ootan innolla. Ja Euroviisut vielä sattuu siksi viikonlopuksi kun ollaan siellä, pitää pistää kisakatsomo pystyyn :D

Ei kai tänne muuta ihmeellistä. Pietarissakin kävin ennen pääsiäistä, joten on nyt tullut reissattua ihan urakalla. Pietarissa oli älyttömän kivaa, pitää mennä käymään ennen viisumin loppumista (lokakuussa) uudestaan.

Okei, nyt nukkumaan, öitä!

Töissä käytän vähintään pari tuntia päivässä uutisten ja raporttien lukemiseen. Välillä se on hauskaakin, joten ajattelin jakaa tällaisen artikkelin teidän kanssa. Helsingissä kiroillaan city-kaneja, täällä taas... city-majavia! Olin aika väsynyt kun luin tämän ja kyllä nauratti:

The Riga City Council is planning to spend 5,000 lats on the protection of trees and keeping the city's beaver population under control. The allocation will be used to buy biological preparations, wood and shrubs for feeding the beavers, as well as metallic fencing for the most valuable trees. Experts believe that there are a few beaver families living in Riga Canal, with some of them being long-time inhabitants of the canal, which runs through the city center. The season of beaver activity has already begun this year, and one of the animals has already damaged a tree in front of the National Opera.

 

Jostain syystä mie vaan näen silmieni edessä majavaperheen suunnittelemassa sotahuoneessa tämän kauden aktiviteettien aloittamista... Hehhee :D

Tänään uutisissa oli myös se, että 17-vuotias ruotsalaisteini oli pidätetty Vapauden patsaalla, kun hän oli poseerannut takapuoli paljaana valokuvia ottaneelle kaverilleen. Hyvä Ruotsi! Harmi että Ruotsin harjoittelija Petra on lomalla, muuten oisin lähettänyt tän linkin sille. Kiva lähtee konsulin selvittelemään poliisilaitokselle tapahtunutta, ahhaahaa :)

Joo, vähän väsynyttä tällä kertaa.

Kappas, Livejournal toimii eikä Medvedevin tarvitse ainakaan tänään syyttää pahuuden voimia siitä, että hänen blogialustansa on joutunut kyber-hyökkäyksen kohteeksi. (Näin siis kävi pari päivää sitten, toim. huom.)

Näin lasagnen kypsyessä mikroaaltouunissa onkin hyvä päivittää blogia. Pari viikkoa sitten tein makaroonilaatikkoa mikrossa, kyllä se onnistuu ihan hyvin :) Vähän lisähaastetta kokkaamiseen tuo se, että käyttöohjeet on kadonneet ja mikrossa on ohjeet vaan puolaksi. No, eipä tuollaset pikkuseikat oo minuu ennenkään haitanneet.

Miulla on täällä kämpillä kaapeli-tv, avasin sen tänään toista kertaa. Kolmenkymmenen venäjänkielisen ja parin latviankielisen kanavan lisäksi todellisia helmiä on BBC enterteinment ja VH1. Kiva kuunnella musiikkia telkkarista, MTV:ltä kun ei musiikkivideoita oo tullut enää vuosiin. VH1 soittaa myös kaikkia vanhoja biisejä, jotka on jo unohtanut - tai haluaisi unohtaa. Viime viikonloppuna kun Henna oli täällä nähtiin Bee Gees:ien Staying alive video, ja silmiin sattuu vieläkin. Nyt soi top 40 Heartbreakers-biisit :D Oon kuullut jo Michael Boltonia ja nyt tulee East 17. Oi 90-luku :)
Muuten oon kuunnellut koko viikon Hennalle lahjaksi ostettua Peter Eldridgen levyä, jonka ostin toissa torstaina keikan jälkeen. Vähänkö oli hyvä keikka! Eldridgen ja kontrabasistin lisäksi esiintyi "Latvian Club for Five", ja täkäläisen laulu- ja kuoroperinteen tietäen ei nekään kovin huonoja olleet :) Bluesia käytiin kuuntelemassa yhdellä klubilla toissa perjantaina ja viime tiistaina kävin oopperassa katsomassa La Traviatan. En oo nähnyt sitä kuin kerran Kansallisoopperassa ehkä kymmenen vuotta sitten, joten oli ihan kiva käydä verestämässä muistia. Verdi toimii aina, ja sopraano sekä basso oli hyviä. Tenori taas hapuroi, kuorokin jonkin verran, mutta pahinta oli se ohjaus! Aluksi ihan peruskivaa, mutta siinä vaiheessa jos ohjaaja ei keksi mitään muuta kuin alastomien naisten tuomista lavalle, niin miusta se kertoo vaan siitä, että punainen lanka on täysin kateissa. Blaah.

Henna tosiaan oli täällä viime viikonloppuna. Aiheutettiin perjantai-iltapäivänä hämmennystä lähetystössä ja lähettiin siitä höntsimään kaupungille. Muutenkin viikonloppu oli hyvinkin rentouttava, ja löysin samalla myös tulevan kantapaikka Riiasta. Se on sellanen pieni kaksikerroksinen kahvila, josta saa vain erilaisia haudutettuja teitä. Ihan miun paikka! Ja yläkerrassa istumapaikkoina on vaan patja- ja tyynyrykelmiä. Aivan ihanan lungi paikka. Meinasin nukahtaa sinne ekalla kerralla kun käytiin siellä :) Ei tehty viikonloppuna oikein mitään ihmeellistä, käytiin parissa museossa ja kierreltiin vanhassa kaupungissa. Meni se aika niinkin.

Mie sain eilen valmiiksi pitkäaikaisen projektin, eli sellaset polveen tulevat palmikkosukat. Vähänkö tuli hienot :) Tänään saatoin käväistä vanhassa kaupungissa yhdessä lankamyymälässä, ihan sattumalta tietenkin...
Yritän vihdoin opetella lataamaan tänne kuvia, miun pitäis ilmeisesti perustuu joku tili johonkin. Sitten pääsette ihan näkemään miun eri hienot sukat ja ehkä vähän Riikaakin. Täällä ei oo enää lunta, jee, kesä tulee. Tuulee vaan ihan käsittömättömän paljon ja kovaa. 
Ensi viikonloppuna mie lähen Pietariin! JEE!

Lasagne on valmista, pitää mennä. Nälkä o_0
Heippa!
T

*muoks* Vaihdoin teeman, eikö oo söpö pikku kettu-banneri! Vallaton suorastaan :)

Mistä sitä oikein aloittais...
Riiassa on nyt oltu neljä viikkoa. Kaupunki alkaa vasta pikku hiljaa hahmottumaan, koska en oo hirveesti kierrellyt ja ihmetellyt ympäriinsä. Olin ekat pari viikkoa kipeä, sitten kävin Tartossa Hennan luona ja aika on vaan mennyt jotenkin nopeasti. Töissä on niin paljon uutta asiaa, että illalla on vaan kiva rentoutua eikä lähteä juoksentelemaan ympäriinsä. Kaupunki vaikuttaa kivalta, joka paikka on täynnä pieniä kahviloita ja kesällä on varmasti tosi kaunista. Sairastaminen oli kamalaa, en oo ollut kipeenä tätä helmikuuta lukuunottamatta pitkään pitkään aikaan, enkä yleensä oo ikinä kuumeessa. Kuun alussa oli kyllä niin täydellisen irrallinen olo kuin vain voi - kipeenä ja väsyneenä vieraassa kaupungissa, jossa on vain muutama ihminen, jotka tietää miun olemassaolosta. No, onneksi nyt oon jo terve. Jee! Ja ihmiset on mukavia; meijän yksi sihteeri toi miulle itse tehtyä mustaviinimarjamehua ja suurlähettiläs lähetti ruokaa keittiöstä kun olin kuumeessa. Pienessä edustustossa on hyvät puolensa :)

Työtilanne alkaa selkeytyä sikäli, että en oo enää niin pihalla kuin alussa. Aikamoista sillisalaattia tuo työ on, mutta eipähän oo niin monotonista kuin viisumit. Pitäis varata vaan reilusti aikaa siihen, että saisin selvitettyä itelleni tuota ihanaa EU-päätöksentekoa tarkemmin. Latvian politiikka alkaa hahmottua jo.

Oon tutustunut muihin pohjoismaiden harjoittelijoihin, ovat tosi kivaa sakkia :) Oltiin perjantaina aika myöhään ulkona (tulin kotiin joskus kuudelta) ja eilen kattomassa Tanska-Norja jalkapallopeliä irkkubaarissa. Minuu painostettiin kovasti valitsemaan kumpaa kannatan, ja päädyin lopulta Norjaan, koska Tanska johti peliä melkein loppuun asti. Norja tasoitti hienosti 80 minuutin kohdilla, joten meillekin jäi hyvä mieli. Tanskalaisista en oo varma... :)
Kävin perjantaina meidän kirjanpitäjän Katin kanssa baletissa katsomassa Kamelia-naista. Baletti oli ihan hyvä, perinteinen klassinen baletti. Ei loistava, mutta ihan hyvä. Ostin myös lipun La Traviataan 5.4., lippu maksoi 3 latia (4,5e), piti ihan mielenkiinnosta ostaa halvin lippu, niin näkee millasia ne paikat on. Ihan sairaan halpaa, ei voi muuta sanoa. Meen torstaina myös NY Jazzin konserttiin, NY Voice:sta tunnettu Peter Eldridge laulaa siellä. En oo hirveesti kuunnellut tuota musiikkia, mutta ei se voi huono olla. Ja tänä iltana vielä Bach-konserttiin, jota Saksan lähetystö on järjestämässä. Kutsuin mukaan Saksan harjoittelijan, joka ei ollut saanut lippua (aika hassua).

Kaupunki tuntuu aika pieneltä, mutta kyllä täällä tekemistä nähtävästi riittää. Yritän kunnostautua päivittämisessä, varsinkin nyt kun sain hommattua oman nettiliittymän tämän taloyhtiön superhitaan liittymän lisäksi.

Heippa!

Elossa ollaan, vaikka hiljaista onkin ollut, myös blogin ulkopuolella.

Tiivistettynä: muutin Pietarista Suomeen, kävin UM:llä koulutuksessa, menin Lappeenrannan ja Saaren kautta Savonlinnaan, siitä Rukalle viikoksi, sitten taas Savonlinnaan josta muutin Helsinkiin vajaat kaksi viikkoa sitten. Pää ei oikein pysy perässä tässä vauhdissa. Tykkään kyllä vaihtaa maisemaa, mutta se on oikeasti kivaa vain silloin kun itse haluaa vaihtaa paikkaa. Lähteminen on helppoa silloin, kun on jo kyllästynyt omaan ympäristöön. Ei silloin, kun haluaisi vielä jäädä. Viikko tai pari on siitä huono aika, että asioihin ehtii jo tottua, mutta ei vielä kyllästyä. Joten joululomasta alkaneen matalalennon jälkeen ei liene suurikaan ihme, että toissa viikonloppuna iski väsy ja vatsatauti. Ja kuivumisesta seurasi mystiset ylävatsakivut, joiden ansiosta pääsin tutustumaan sunnuntaiyönä Meilahden sairaalan päivystykseen. Ja sitten vielä kahtena seuraavana päivänä Kallion terveysaseman labraan. Viime viikon lopulla iski sitten kurkkukipu (joka on miulla erityisen hauska sen takia, että se jotenkin vaikuttaa nielemisrefleksiin niin, että koko ajan oksettaa). Nyt pahin kurkkukipu on laantunut, joskin korvat on kipeät, silmät rähmii ja perinteisempi nenä tukossa -flunssa taitaa olla tulossa. Mikä onkin edellisviikon jälkeen erittäin tervetullut parannus. Nyt alkaa olo olla jo ihan inhimillinen noin muuten, olo on aavistuksen pirteempi eikä koko ajan väsytä ihan niin pahasti.

 

Elo täällä Kalliossa on siis mennyt rattoisasti sarjakuvia lueskellen, nukkuen ja sukkaa kutoen (tulee kuulkaa niin hienoa palmikkoa ettei oo tosikaan.) Ja kävinhän mie tyttöjen kanssa syömässä ja yksillä perjantaina, oli kivaa :) Sanomattakin lienee selvää, ettei gradu ole oikein edistynyt, mutta ajattelin nyt hoitaa itteni kuntoon ennen sinne Riikaan lähtöä. En yleensä juurikaan sairasta, en ole esimerkiksi ikinä ollut sairaslomalla, mutta sitten kun tulee tällainen lepotauko ja bakteerikanta vaihtuu kertaheitolla, niin elimistö päätti ilmeisesti hankkia seuraavan vuoden vastustuskyvyn viikossa. On kyllä vähän lusmu olo kun en saa asioita aikaiseksi. Mikä hitto siinäkin on, että pitää tuntea syyllisyyttä sairastamisesta? Mie oon selvästi tehnyt jotain väärin kun tulin kipeeksi, ei tällaista pitäisi käydä. Epäilen, että kotikasvatuksella on jotain tekemistä tämän kanssa. Vain nössöt sairastaa ja silleen.

 

Tein äsken jauhelihakeittoa ehkä viiden vuoden tauon jälkeen. Viime perjantaita lukuun ottamatta viikon kestäneen, pääasiassa kasvissosekeitosta koostuneen ruokavalion jälkeen tämä on ihan järkyttävän hyvää. Tavallinen kotiruoka on ihan parasta (tätä mie Henna silloin halusin kun meinattiin mennä Unicafeseen).

 

Jos luet tätä, niin sinun täytyy kuulua miun ystävien joukkoon, ei muita voi mitenkään kiinnostaa. Joten...

 

                                                     OIKEIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!